Sukuelinherpes (genitaaliherpes) miehellä

Sukuelinherpeksen aiheuttaa yleensä Herpes simplex -virus, tyyppi 2 (HSV-2). Viidesosa tartunnoista on HSV-1-viruksen aiheuttamia. Aikuisista ainakin 20 prosenttia on HSV-2:n kantajia. Suurin osa heistä on oireettomia. Herpes simplex -virus jää tartunnan jälkeen piilevänä hermosolmukkeeseen ja voi myöhemmin uusiutua.

Oireet

Ensitartunta on usein vähäoireinen tai oireeton. Tartuntakohtaan nousee 2–14 päivän kuluttua ryhmä kutisevia, kihelmöiviä ja kipeitä, kirkkaita rakkuloita, jotka puhkeavat tuntien tai 1–2 päivän kuluessa niiden ilmestymisestä. Rakkulanpohjat rupeutuvat, ja infektion jäljet parantuvat 2–4 viikossa arpia jättämättä. Ensitartunta voi olla myös rajuoireinen. Siihen voi liittyä kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyä, suurentuneet nivusrauhaset ja virtsaputken tulehdus.

Herpesvirus jää piileksimään hermon tumaan selkäytimeen. Virus aktivoituu sattumanvaraisesti ja siirtyy hermoa pitkin genitaalien limakalvolle, pakaraan, ristiselkään tai reiteen muodostaen tyypillisen kihelmöivän rakkularyhmän. Yleisoireita on harvoin. Harvinaisina oireina tavataan muun muassa virtsaputken tulehdusta, jos rakkulat ovat virtsaputkessa, kyseisen hermotusalueen hermosärkyä ja herpesaktivaation jälkeistä erythema multiforme -ihottumaa (monimuotoinen punavihoittuma). Suurella osalla HSV-2:n kantajista virus pysyy oireettomana. Toisilla se aktivoituu tuntemattomasta syystä jopa yli 10 kertaa vuodessa.

Taudin toteaminen

Tyypillisessä tapauksessa diagnoosi on helppo taudin kliinisen kuvan perusteella. Epävarmoissa tapauksissa rakkulasta tai haavaumasta otetaan sivelynäyte, josta virus voidaan osoittaa viljelemällä, antigeenin osoitusmenetelmällä tai nukleiinihapon monistusmenetelmällä. Verikokeella voidaan osoittaa vain, onko henkilö saanut HSV-1- tai HSV-2-tartunnan.

Itsehoito

Apteekissa on myytävänä huuliherpeksen hoitoon käytettäviä asikloviiriä ja pensikloviiriä sisältäviä voiteita. Niiden tehosta sukuelinherpekseen ei ole näyttöä. Ne saattavat lyhentää uusiutuvan herpesinfektion kestoa, mutta ne eivät estä infektion uusiutumista.

Milloin hoitoon?

Lääkärin apuun on syytä turvautua

• jos genitaaliherpeksen oireet ovat rajut tai niihin liittyy virtsaamisvaikeutta,
• jos herpes uusiutuu usein eli 6 kertaa tai useammin vuoden aikana tai
• jos toistuvat infektiot kestävät pitkään tai ovat kovin kipeitä.

Ehkäisy

Sukuelinherpes tarttuu erityisesti oireisessa vaiheessa, mutta myös oireettoman tai tartunnastaan tietämättömän partnerin välityksellä. Sukuelinherpeksen rakkulavaiheessa on syytä pidättäytyä yhdynnästä, kunnes rakkulapohjat ovat kuivuneet. Kondomin läpi virus ei tartu, mutta sen antama suoja ei ole täydellinen, koska virusta voi erittyä myös kondomin ulkopuolisilta iho- ja limakalvoalueilta. Tilapäisissä seksisuhteissa kannattaa aina käyttää kondomia, koska herpes voi tarttua myös oireettomana aikana. Huuliherpes voi tarttua suuseksin välityksellä sukuelimiin.

Tiheään toistuvista genitaaliherpeksistä 80–90 prosenttia pysyy poissa jatkuvalla suun kautta annettavalla asikloviiri-, valasikloviiri- tai famsikloviirihoidolla ja lopuissakin tapauksissa oireita on vain harvoin ja ne ovat lieviä. Lääkkeistä ei ole haittaa pitkässäkään käytössä. Ne eivät kuitenkaan pysty hävittämään hermosolussa piileksivää virusta. Estohoito kestää tavallisesti kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen.

Tietolähteet: Duodecim: Terveysportti, Lääkärin tietokanta

YTHS Yleislääkäri / 29.3.2022

Palvelut käytössäsi