Seksuaalinen haluttomuus
Pelko, välinpitämättömyys tai muut vaikeat tunteet seksiä kohtaan voidaan joskus virheellisesti tulkita haluttomuudeksi. Seksuaalisella haluttomuudella tarkoitetaan kuitenkin seksuaalisten tarpeiden, mielenkiinnon, motivaation tai libidon puutetta tai vähäisyyttä. Siihen vaikuttavat mielen- ja kehonsisäiset sekä ulkoiset, etenkin elämäntilanteeseen ja lähisuhteiseen liittyvät muuttujat.
Haluttomuuden diagnostiset kriteerit ja yleisimmät taustatekijät
Keskeisiä kriteerejä ovat seksuaalisen kiinnostuksen, seksuaalisten ajatusten ja fantasioiden, kiihottumisen halun ja/tai seksuaalisen vastaanottavaisuuden (responsiivisen halun) väheneminen tai puuttuminen sekä tilanteesta koettu subjektiivinen kärsimys. Muutoksia näissä voivat aiheuttaa
- Parisuhdetekijät ja elämäntilanne (suhdekriisit, suhteen vaihe, väsymys, stressi, traumaattiset kokemukset ja muut käsittelemättömät seksuaalisuuteen vaikuttavat psyykkiset tekijät)
- Seksuaalikäyttäytymisen opittu malli sekä arvot ja asenteet (mitä saa tehdä/ toivoa/ haluta/ ilmaista, kulttuuriset tekijät, media, perhetausta, mielensisäiset esteet tai yllykkeet)
- Fyysiset, lääketieteelliset tai lääkitykseen liittyvät tekijät (somaattiset ja psyykkiset sairaudet ja oireet, hormonaaliset tekijät, seksikivut, lääkesivuvaikutukset)
- Emotionaaliset esteet ja lukot (pelko omasta seksuaalisesta riittävyydestä ja kykenevyydestä, sukuelinten ”oikeanlaisuuteen” liittyvät huolet, orgasmivaikeudet, vaikeus luottaa toiseen)
Seksuaalisen haluttomuuden itsehoito
Seksuaalisuuden ja seksin merkitystä itselle voi pohtia omien toiveiden, tarpeiden ja kokemusten pohjalta: Onko haluttomuuteni aina läsnä eli yleistynyttä, vai tilannekohtaista?
Tilannetekijöiden tunnistaminen voi aktivoida muutoksiin, joita halun palautuminen edellyttää. Haluaisinko haluta enemmän, mutta halu ei viriä? Vai tunnistanko, että en haluaisikaan haluta? Ensin mainitun osalta voi asiaa pohtia yllä mainittujen kriteerien ja taustatekijöiden avulla. Mitkä niistä tunnistan, voinko itse vaikuttaa niihin ja mistä saan tarvittaessa apua ja tukea? Jälkimmäisen osalta syynä voivat olla parisuhdevaikeudet, käsittelemättömät traumat tai oman seksuaalisen suuntautumisen sekä itselle mieleisten seksimuotojen tunnistaminen ja hyväksyminen.
Keskustelut kumppanin tai muiden läheisten kanssa auttavat usein päästämään irti seksiin paineita luovista oletuksista ja uskomuksista. Kirjallisuudesta ja podcasteista voi löytää vinkkejä, faktatietoa ja vertaistukea. Kyky sanoa EI, tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi toisen taholta tilanteessa, jossa seksiä ei haluta, sekä aina suostumukseen ja molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen perustuva seksi ovat itsehoidon ja halun löytämisen ja säilymisen kannalta olennaisen tärkeitä tekijöitä.
Milloin hoitoon?
Arvioon on syytä hakeutua etenkin silloin, kun haluttomuus heikentää merkittävästi elämänlaatua, tuottaa ahdistusta, vaikuttaa lähisuhteisiin tai on muuttunut ilman havaittavaa selittävää tekijää.
Haluttomuuden primaari- tai sekundaariluonteen tarkastelu on arvioinnissa olennaista. Edeltääkö haluttomuutta esimerkiksi depressio tai parisuhdekriisi vai ovatko haluongelmat ja huoli tilanteesta laukaisseet ne?
Hoitoon hakeutuminen on tärkeää myös siksi, että haluttomuuden taustalla on usein diagnosoimaton ja siten hoitamaton fyysinen tai psyykkinen sairaus tai oireyhtymä. Arviointijakson jälkeen hoito voi toteutua yleis- ja mielenterveyden palveluissa ja/tai seksuaalineuvontajaksona.
YTHS Psykologi / 22.4.2022
