Pakkotoiminnot ja muut pakonomaisuudet

Pakkotoiminnoilla tarkoitetaan rituaalinomaista käyttäytymistä, jonka tavoitteena on vähentää ihmisen kokemaa ahdistusta tai välttyä joltain pelolta. Tyypillisiä pakkotoimintoja ovat peseminen, tarkistaminen, toistaminen, laskeminen, järjestäminen tai tavaroiden hamstraaminen. Pakkotoiminnot voivat ilmetä joko ulospäin näkyvänä toimintana tai mielensisäisinä ajatuksina.

Pakonomainen käyttäytyminen voi olla myös pakkoajatuksia, jolloin ihmisen mielen valtaavat ahdistavat ajatukset, joita on mahdotonta saada mielestä pois, vaikka ihminen ymmärtäisikin niiden olevan epärealistisia. Pakkoajatukset voivat nimestään huolimatta olla myös ahdistusta aiheuttavia mielikuvia. Pakkoajatusten aiheuttama ahdistus saa ihmisen kehittämään rituaaleja, joiden tavoitteena on ahdistuksen vähentäminen tai pakkoajatuksiin liittyvän pelon välttäminen. Tyypillisiä pakkoajatuksia ovat kontaminaatiopelot eli pelko tautien tarttumisesta, pelko tai epäily toisen ihmisen tai itsen satuttamisesta, hallinnan menettämisen pelko, tunkeilevat seksuaaliset mielikuvat, sairauspelot ja tarve pitää asiat tarkassa järjestyksessä. 

Erilaiset pakkotoiminnot ja pakkoajatukset ovat melko yleisiä ja satunnaisesti esiintyvinä osa normaalia elämää. Ongelmaksi pakko-oireet muodostuvat, kun ne alkavat aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta, ne häiritsevät ihmisen elämää esimerkiksi viemällä liikaa aikaa, muuttuvat itsepintaisiksi, niitä ei ole mahdollista vastustaa ja ne ovat tilanteeseen nähden liioiteltuja. Tällöin voidaan puhua pakko-oireisesta häiriöstä, josta kärsii 2–3 % ihmisistä. Pakko-oireita esiintyy muuta väestöä tavallisemmin tiettyjä kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä sairastavilla (Touretten ja Aspergerin oireyhtymä) ihmisillä.

Pakkotoimintojen tavoitteena on ihmisen kokeman ahdistuksen lievittäminen. Usein tämä onnistuukin lyhyellä aikavälillä mutta pitkällä aikavälillä pakkotoimintoihin liittyvä noidankehä pääsee voimistumaan, ahdistus lisääntyy ja sen lievittämiseksi vaaditaan entistä useammin toistuvia pakkotoimintoja. Pakkotoiminnoista irtautuminen edellyttääkin rituaalinomaisesta käyttäytymisestä luopumista.

Pakko-oireiden itsehoito

• Myönnä itsellesi, että käyttäytymisessäsi ja ajatuksissasi on pakonomaisuutta, jonka käsittelemiseen tarvitset apua. Tästä ei tarvitse kantaa häpeää.
• Tunnista pakko-oireisiin liittyvät noidankehät: Mikä on sinulle toistuva, ahdistusta aiheuttava ajatus? Millä toiminnolla tai rituaalilla pyrit ahdistusta lievittämään? Mitä rituaalinomaisesta käyttäytymisestä seuraa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä?
• Pyri vähentämään rituaalinomaista käyttäytymistä. Näin altistat itseäsi vähitellen ahdistuksen tunteelle ja saat kokemuksen, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikka et reagoisi ahdistavaan ajatukseen.
• Muista, että ihmisillä käy kaikenlaisia ajatuksia ja mielikuvia mielessä ilman, että heillä on aikomustakaan käyttäytyä ajatustensa mukaisesti. Jonkin asian ajatteleminen ei siis tarkoita sitä, että toimisit ajatuksesi mukaisesti.

Milloin hoitoon?

Kun pakko-oireet ovat jatkuneet useita viikkoja, ne häiritsevät merkittävästi arkeasi etkä omin voimin pysty vastustamaan niitä, on syytä hakea tilanteeseen apua. Pakko-oireista kärsivät tyypillisesti viivästyttävät hoitoon hakeutumista niihin liittyvä häpeän vuoksi. Pakko-oireet myös kehittyvät yleensä vähitellen, mikä voi vaikeuttaa tilanteen vakavuuden hahmottamista. Hoidon onnistumisen kannalta on kuitenkin oleellista, että haet apua riittävän varhaisessa vaiheessa. Pakko-oireille on tyypillistä se, että ne voivat palata pitkienkin oireettomien vaiheiden jälkeen, jos elämäntilanne muuttuu stressaavaksi. Tällöin kannattaa hakeutua uudelleen hoidon piiriin, jos omahoito ei nopeasti tuota tulosta.

Pakko-oireisen häiriön hoito

Pakko-oireisen häiriön hoidossa on saatu hyviä tuloksia kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jossa keskeistä on pakkoajatusten hyväksyminen, pakkotoiminnoista luopuminen ja ahdistuksen tunteen kohtaaminen. Hoidon tavoitteena ei välttämättä ole täysi oireettomuus vaan ennemminkin oireiden lievittäminen siinä määrin kuin mahdollista sekä niiden aiheuttaman kärsimyksen ja haitan vähentäminen tai poistaminen. Pakko-oireisen häiriön hoidossa voidaan terapeuttisten menetelmien lisäksi hyödyntää lääkehoitoa.  Tavallisimmin pakko-oireisen häiriön hoidossa käytetään tiettyjä masennuslääkkeitä, joiden rinnalle voidaan joskus yhdistää psykoosilääkkeitä. Vaikeissa tilanteissa apua voi saada myös aivojen syvien osien stimulaatiosta.

Tietolähteet: Duodecim: Terveyskirjasto, Terveysportti, Mielenterveystalo.fi

YTHS Psykologi / 20.6.2023

Palvelut käytössäsi