Luomet

Useimmilla ihmisillä on ihollaan luomia. Niin sanottuja pigmenttiluomia, jotka ovat tummia tai lähes mustia, ilmaantuu runsaasti nuorille aikuisille, mutta ne vähenevät keski-iässä. Näissä pigmenttiluomissa voi joskus tapahtua pelätty muutos pahanlaatuiseksi pigmenttisolukasvaimeksi eli melanoomaksi, mutta itse asiassa jopa 80 prosenttia melanoomista saa alkunsa tavallisen näköiseltä iholta, yksittäisestä ihon pigmenttisolusta, ei suinkaan luomen kohdalta.

Luomien poistamiseen yksinomaan kosmeettisista syistä kannattaa suhtautua pidättyväisesti, sillä joillekin potilaista voi leikkauskohtaan syntyvästä arpikudoksesta kehittyä suurempi haitta ulkonäölle kuin mitä itse luomi alun perin oli. Tätä arpikudoksen kasvutaipumusta ei pysty ennustamaan, joten se voi olla asianomaiselle ikävä yllätys, jos aikaisempia leikkausarpia ei ole. Jos luomen poistoon päädytään, on kirurginen poisto on yleensä turvallisin vaihtoehto. Silloin poisto on täydellinen ja kudosnäytteellä varmistetaan luomen hyvänlaatuisuus. Laserhionnat tulevat kysymykseen luomen poistossa vain harvoissa tapauksissa.

Melanooma

Melanoomamäärät ovat lisääntyneet vaaleaihoisilla ihmisillä viime vuosikymmeninä, myös Suomessa. On todennäköistä, että melanoomamäärien lisääntyminen on osittain näennäistä, ja johtuu melanoomatietoisuuden kasvusta. Koska lääkärit ja potilaat osaavat epäillä melanoomaa, ne myös havaitaan entistä varhaisemmassa vaiheessa. Varhainen havaitseminen on parantanut melanoomaan sairastuneiden paranemisennustetta. Varhaisvaiheessa hoidettu melanooma paranee 90 prosentilla potilaista.

Melanoomariski on suurempi niillä, joilla on pigmenttiluomia yli 50. Tämän lisäksi melanooman riskiä lisäävät vaalea, helposti palava ja huonosti ruskettuva ja/tai pisamainen iho sekä lähisukulaisen melanooma ja luomien suuri läpimitta (yli 7 mm). Epidemiologisten tutkimusten mukaan melanooman syntyyn vaikuttavat myös toistuva ihon palaminen auringossa – erityisesti nuoruusiässä.

Hankaus tai trauma eli vamma eivät lisää melanoomariskiä, toisin kuin yleisesti on saatettu uskoa. Sen sijaan tupakoinnilla ja ihon pahanlaatuisilla kasvaimilla on yhteys toisiinsa; tupakoijan riski sairastua melanoomaan ei ole suurempi kuin tupakoimattoman, mutta tupakoivilla melanoomat ovat vaikeampiasteisia ja hoitotulokset huonompia. Lisäksi tupakointi heikentää haavojen paranemista ja leikkausarvet ovatkin tupakoivilla kookkaampia kuin tupakoimattomilla.

Tarkkaile itse luomiasi

Luomia voi hyvin tarkkailla itse, ja niitä voi näyttää lääkärille esimerkiksi muun käynnin yhteydessä, jos on havainnut seuraavia muutoksia.

• Luomen kasvaminen tai nopeasti ilmestyvä iho­kasvain.
• Luomen koon ja ulkomuodon muuttuminen. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi luomen muuttuminen ruskeasta mustaksi, sinertäväksi tai punertavaksi tai, jos luomesta vuotaa tai tihkuttaa visvaa tai verta. Muutokset kohdistuvat usein vain osaan luomea ja ovat epäsymmetrisiä. Ennestään symmetrinen luomi voi muuttua epämuotoiseksi kasvaessaan.
• Luomi kutiaa, aristaa tai pistelee.
• Luomea ympäröivä iho punoittaa.

Milloin hoitoon?

• On normaalia, että luomien koko, väri ja määrä muuttuvat hitaasti vuosien myötä. Tyypillinen kehityskaari on alun perin litteän ruskean luomen vaaleneminen ja muuttuminen hiukan koholla olevaksi. Joskus lopputuloksena vuosien kuluessa on ihonvärinen niin sanottu koholuomi. Mikäli selvät muutokset tapahtuvat nopeammin eli viikkojen tai pikemminkin muutamien kuukausien kuluessa, on ne otettava aina vakavasti.
• Sijaintinsa puolesta repeilevän ja rikkoutuvan luomen voi poistaa myös siitä aiheutuvan haitan takia, vaikka sen riski muuttua melanoomaksi ei olisikaan kasvanut.
• Mikäli huomaat luomissasi muutoksia tai niissä on jotain muuta sinua pohdituttavaa, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, niin saat ajan luomien tarkastusta varten.

Tietolähteet: Duodecim: Terveysportti, Lääkärin tietokanta

YTHS lääkäri 24.2.2023

Palvelut käytössäsi