Seksuaalinen halu

Seksuaalinen halu on monimutkainen biologisten, psyykkisten, emotionaalisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden muodostama kokonaisuus. Yksilöiden väliset erot halun kokemisessa ovat suuria. Myös ikävaiheiden sekä elämäntilanteiden vaikutuksesta vaihtelevat yksilötasolla. Lisäksi seksuaalisessa halussa voidaan erottaa spontaani, nopeasti ja helposti viriävä halu ja toisaalta responsiivinen halu reaktiona tilanne-, tunnelma- ja vuorovaikutustekijöihin.

Seksuaalinen kiihottuminen

Kiihottumisen ja halun erottaminen on usein vaikeaa. Kiihottumisella tarkoitetaan kykyä ja herkkyyttä havaita seksuaalisia ärsykkeitä ja todeta kiihottumisreaktioita itsessä. Se voidaan jakaa

a) subjektiiviseen kiihottumiseen eli seksuaalisen stimulaation havaitsemista seuraaviin mielen ja kehon tasolla tapahtuviin seksuaalista kiinnostusta ilmentäviin muutoksiin ja

b) genitaaliseen kiihottumiseen, jolloin sukuelinten alueella tapahtuu muutoksia, mutta henkilö ei tunne mielen tasolla kiihottuvansa.

Kiihottuminen voi johtaa halun viriämiseen etenkin silloin, kun se toteutuu sekä subjektiivisella että genitaalisella tasolla.

Seksuaaliseen haluun vaikuttavat tekijät

Biologisesti halun voi määritellä viettinä ja tarpeena. Pelkät hormonaaliset, välittäjäaineisiin tai lisääntymiseen liittyvät tekijät eivät kuitenkaan selitä sitä, missä määrin seksiä käytännössä on – tai toivottaisiin olevan – yksin tai jonkun/joidenkuiden kanssa toteutettuna. 

Emotionaalisesti ja sosiaalisesta halun heräämiseen vaikuttavat kiinnostava ja itselle sopivaksi koettu kumppani, hyvät ja turvalliset aiemmat seksikokemukset sekä tunne ja kokemus siitä, että on hyväksytty ja haluttu. Nämä tekijät yhdessä seksuaalisen kasvuhistorian ja kasvuympäristön vaikutuksen kanssa määrittävät, millaiseksi seksuaalinen itsetunto muodostuu, ja miten se mahdollistaa tai estää seksuaaliseen toimintaan johtavan halun viriämisen. Sitä voi edistää oma tai toisen toiminta, sanat ja eleet tai ulkoiset virikkeet, kuten netin tarjoama materiaali. Halu voi viritä myös seksuaalisista ajatuksista ja mielikuvista, kiihottavasta jännityksestä ja mielihyvän ja nautinnon ennakoinnista. Haluun kokemista edistävät riittävä psyykkinen ja fyysinen suorituskyky.

Depressio, stressi ja uupumus, ahdistuneisuus tai hoitamattomat traumat selittävät usein koettua seksuaalisen halun ja kiinnostuksen puutetta. Heikko fyysinen kunto voi vaikuttaa paitsi koettuihin seksitaitoihin ja jaksamiseen, myös kehokokemukseen sekä itsetuntoon. Nämä voivat johtaa seksin ja seksuaalista halua herättävien asioiden välttelyyn.  

Kiihottumisen ja halun seksiin tietyn kumppanin kanssa on vaikea viritä, jos suhteessa on kommunikaatio-ongelmia, käsittelemättömiä ristiriitoja tai läheisyyden ja myönteisten tunteiden hiipumista. Kiihottumisen kokeminen on tällöinkin mahdollista kehollisena reaktiona, mutta se ei välttämättä johda seksin haluun. Suhteissa myös halun kokemisen tiheyden tai voimakkuuden erilaisuus voidaan virheellisesti tulkita toisen haluttomuudeksi.

Seksuaalinen halu on opittua ja vahvasti kulttuurisidonnaista. Sisäistetyt tai ulkoiset, muiden tarjoamat arvot ja normit hyväksyttävästä tai kielletystä seksuaalikäyttäytymisestä voivat säädellä sitä, miten halun viriämisen voi tunnistaa ja hyväksyä. Uskomukset ja oletukset ”normaalista” seksuaalisesta halusta vaikuttavat vahvasti siihen, kuinka riittäväksi ja oikeaksi oma halu voidaan kokea ja hyväksyä.

YTHS Psykologi / 22.4.2022