Parisuhteet

Yli miljoona suomalaista elää yksin ja joka kymmenes ei koskaan solmi avo- tai avioliittoa. Yhtenä tekijänä sinkkuuden ja yksin asumisen yleistymisen taustalla on arveltu olevan perinteisen parisuhdenormin murtumisen, joka antaa paremmin vapauden valita miten haluaa elää. Kaikki eivät edes halua olla parisuhteessa. Yksin elämisen etuina nähdään vapaus ja mahdollisuus päättää omista asioista riippumatta muista ihmisistä.

Kaikki yksin elävät eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä tilanteeseensa, vaan kaipaavat arkeensa jakajaa tai ainakin turvallista suhdetta, jossa tarve olla läheisessä tunneyhteydessä ja fyysisessä yhteydessä toiseen voisi todentua.  Kumppanin (tai polyamorisissa ja avoimissa suhteissa kumppanien) löytämiseen sekä suhteen rakentamiseen ja siihen sitoutumiseen liittyy haasteita, jotka osapuolten on oltava valmiita kohtaamaan voidakseen sekä säilyttää oman erillisyytensä, että tulla riittävän läheiseksi voidakseen sisällyttää toisen osaksi elämäänsä.

Rakastuminen

Rakastumiseen ja sen tunnustamiseen itselle ja toiselle liittyy usein iloa, onnellisuutta ja toiveikkuutta tulevan suhteen, ja samalla myös riskejä ja menettämisen pelon sietämistä. Haluanko varmasti sitoutua juuri nyt ja juuri tähän parisuhteeseen? Entä jos teen virhevalinnan? Entä jos toinen kokee tehneensä virheen ja jättääkin minut? Mistä tiedän, ettei jotain vielä parempaa voisi löytyä? Montako suhdetta on hyvä kokea ennen kuin kannattaa sitoutua? Entä jos en nyt sitoudu, jäänkö loppuiäkseni yksin?

Paljon kysymyksiä, joihin vastauksen saa vain kuulostelemalla järjen lisäksi myös rohkeasti omia tunteitaan ja tunnelmiaan suhteessa toiseen ja luottamalla niihin. Ja mieluummin yrittämällä kuin jo etukäteen luovuttamalla silloin kun tunteet ovat myönteisiä eikä suhteeseen liity turvattomuutta tai pelkoa. Toisen sopivuuden ja kelpaavuuden liiallinen tarkkailu, niin sanottu koeajalla pitäminen tai useiden tapailusuhteiden välillä hyppely voi tehdä hyvän suhteen syntymisen mahdottomaksi ja lisätä riskiä jäädä tahtomattaan lopulta yksin.

Sitoutuminen

Sitoutuminen sekä parisuhteen alussa että sen aikana edellyttää parilta kykyä löytää tasapaino läheisyyden tarpeen ja oman tilan eli erillisyyden tarpeen välille. Molempien on voitava luottaa siihen, että suhteen sisällä löytyy tilaa itselle tärkeille asioille ja omalle tahdolle niin, että molemmat voivat saada perustarpeensa esille ja toteutetuksi. Suhteen osapuolilla tulee olla myös mahdollisuus vaikuttaa molempia koskeviin päätöksiin.  

Intiimiyden ja käytännön seksuaalisuuden rakentuminen parisuhteessa vie aikaa. Se oikeastaan alkaa kunnolla vasta silloin, kun voimakkain rakastumisvaihe hormonimyrskyineen tai ainakin -aaltoineen on hieman laantunut. Myös seksuaalisuudessa on tärkeää, että kumpikin voi säilyttää oman riittävän erillisyyden. Samalla on tärkeä opetella kohtaamaan toinen henkisellä ja fyysisellä tasolla hyväksyvästi ja avoimesti. Näin sekä vastaanottaminen että antaminen mahdollistuu, eikä kumpikaan koe joutuvansa alistumaan liikaa toisen tahtoon.

Samaa sukupuolta olevilla pareilla suhteiden syntyminen ja sitoutuminen tapahtuvat tutkimusten mukaan hyvin samalla lailla kuin heteropareilla. Myös parisuhdeongelmat ovat pääosin samanlaisia. Muiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parisuhteiden osalta tutkimusta ja muuta kirjallisuutta on vielä vähän. Käytännön vastaanottotyöstä saadun kokemuksen perusteella eroavaisuutta muihin parisuhteisiin löytyy käytännössä yleensä vain suhteen ulkopuolisista tekijöistä, kuten suuremmista haasteista löytää kumppani.

Hyvä parisuhteen tuntomerkit

Millaisia sitten ovat onnellisesti yhdessä olevat pariskunnat? He osoittavat kiintymystään runsaasti vaikkapa sanoin, elein tai teoin. He ilmaisevat myös kielteisiä tunteitaan avoimemmin ja pyrkivät tietoisesti ylläpitämään ja vahvistamaan keskusteluyhteyttä myös vaikeista asioista. He kertovat toisilleen paitsi arjen pienistä iloista ja tapahtumista, myös toiveistaan ja tarpeistaan sekä mielipahan tai pienen ilon aiheistaan – ja kaikista näistä myös seksiin liittyen. He ovat lojaaleja toisilleen niin, että muut tietävät heidän pitävän yhtä vaikka suhteessa olisi vaikeitakin vaiheita. He viettävät riittävästi aikaa yhdessä ja antavat toiselle tilaa olla myös yksin tai yhdessä omien ystävien kanssa. He ovat saatavilla toinen toisilleen silloin, kun apua ja tukea eniten tarvitaan, vaikkei sanoja aina löytyisikään; onhan kuitenkin kainalo tai olkapää. He pyytävät anteeksi tarvittaessa ja ovat myös anteeksiantavia joustamatta silti liikaa. He myös jakavat arjen kuormaa yhdessä sopien niin kotitöissä kuin muissa toistuvissa tehtävissä. He hyväksyvät toistensa erilaisuuden ja erillisyyden ja joustavat tai pyrkivät muuttamaan omaa toimintaansa silloin, kun se selkeästi kuormittaa parisuhdetta liikaa.

Parisuhteessa ei voi olla eikä elää täydellisesti, mutta siinä voi ja tulee olla läsnä. Parisuhteessa ei saa koskaan joutua pelkäämään, vaikka siinä välillä joutuukin pettymään. Onnellinen pari osaa koskettaa tavalla, joka jättää toiselle lämpimän tunteen pitkäksi aikaa.

Tietolähteet: FINSEX 2015