Jännittäminen
Jännittäminen on osa elämää ja lähes kaikki jännittävät joskus.
Esiintymistä on joskus jännittänyt 70 prosenttia suomalaisista, korkeakouluopiskelijoista 30 prosenttia jännittää esiintymistilanteita, ja 10 prosentilla heistä jännittäminen on sellaista, että se voi haitata opintojen etenemistä. Tavallisesti esiintymistilanteissa sympaattinen hermosto nostaa vireystilaa sopivasti, jotta saamme riittävästi energiaa ja toimintavalmius kohenee. Hyvän vuorovaikutuksen kannalta sopiva vireytyminen onkin välttämätöntä. Usein jännittäjät tulkitsevat sympaattisen hermoston aktivoinnin kuitenkin kielteiseksi, jonka vuoksi se koetaan haitalliseksi.
Opiskelijan elämässä jännittäminen voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että vältellään vastaamista luennoilla tai keskustelua ryhmätilanteissa, jättäydytään pois luennoilta ja/tai ystävyys- ja seurustelusuhteiden solmiminen on hankalaa. Osa haitasta voi johtua myös siitä, etteivät sosiaaliset taidot välttämisen vuoksi harjaannu.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta häiriönä puhutaan silloin, kun jännittäminen eli sosiaalinen ahdistus aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa tai yksilöllistä kärsimystä. Sosiaalisen ahdistuksen ytimessä on pelko siitä, että joutuu toisten kielteisen arvostelun tai nöyryytyksen kohteeksi.
Jännittämisen kokemus on henkilökohtainen, ja se on jännittäjälle yleensä hyvinkin voimakas. Usein oireiden merkitys on kuitenkin ympärillä oleville ihmisille vähäisempi mitä jännittäjä uskoo. Ulkopuoliset eivät välttämättä kiinnitä oireisiin lainkaan huomiota, tai jos kiinnittävät, niin ne unohtuvat yleensä nopeasti.
Kokemuksemme eri ihmissuhteissa ja hankalaissa elämäntilanteissa vaikuttavat luottamukseemme omista kyvyistä. Jännittäjä on voinut kokea, ettei hänen taitoihin luoteta tai toisaalta ettei hän ole riittävästi saanut tukea vaativissa tilanteissa. Onkin tärkeätä, ettei jännittämisen tunteita vähätellä vaan opimme tunnistamaan ne sellaisinaan ja ymmärtämään ne luonnollisina kokemuksina.
Moni jännittäjä vaatii itseltään paljon ja suhtautuu itseensä korostuneen kielteisesti. Usein jännittäjä pitää vaatimuksiaan kohtuullisina ja normaaleinakin. Jännittäjän kuva itsestään viestijänä on usein epäselvä ja ristiriitainen. Realistisen viestijäkuvan kehittäminen voikin olla tärkeä tavoite jännittämisen lievittämisessä.
Mikä avuksi jännittämiseen?
- Pohdi missä asioissa voisit suhtautua itseesi myötätuntoisemmin ja hae suhteellisuutta ja realistisuutta tilanteeseen. Muista, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Voit esimerkiksi suunnata huomiosi onnistumisiin sillä myönteisten kokemusten karttuminen auttaa suhtautumaan itseensä realistisesti.
- Harjoittele vuorovaikutusta sopivin askelein, esimerkiksi arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Voit asettaa itsellesi pienen, konkreettisen harjoitustavoitteen joka viikolle. Pakenemalla vahvistat pelkoasi – perääntymällä ja palaamalla tilanteeseen lisäät luottamusta selviytymiseen.
- Hyödynnä mielikuvien voimaa: käy tilanne läpi rentoutuneessa olotilassa mielikuvissasi.
- Vaikenemisen sijasta on hyvä opetella kertomaan omasta jännittämisestä ja pelosta ystävälle tai muulle luotettavalle henkilölle.
- Voit ajatella kuinka mukavaa on tilanteen seuraavana päivänä, kun kaikki on ohi. Ajatus siitä että ”tilanne loppuu aikanaan” voi rauhoittaa ja luoda siltaa tulevaisuuteen.
- Joillekin huumori ja itselleen nauraminen voi laukaista jännityksen.
- Pidä erityisen hyvää huolta hyvinvoinnistasi. Muista, että ihminen ei voi rentoutua varastoon vaan omaa hyvinvointia ylläpitävistä rutiineista ja tavoista on tärkeä pitää kiinni läpi vuoden. Riittävä uni, terveellinen ravinto, liikunta ja ulkoilu, sopiva työmäärä ja tasapainoiset ihmissuhteet tukevat hyvinvointiasi.