Opiskelukyky

Terveys on muuttuva tila, jonka kokemiseen vaikuttavat sairaudet, fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö sekä opiskelijan omat kokemukset, arvot ja asenteet. Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan rutiineiksi muotoutuneita tottumuksia, jotka liittyvät terveyteen. Terveyskäyttäytymisen taustalla vaikuttavat monenlaiset tekijät, esimerkiksi tiedot, taidot, asenteet, odotukset, uskomukset, aikomukset, sosiaaliset normit ja pystyvyyden tunne.

Hyvä terveys ei takaa opiskelukykyä, mutta toisaalta sairaus ei myöskään välttämättä estä sitä. Muutokset muissa opiskelukykyyn vaikuttavissa tekijöissä voivat auttaa voittamaan sairauden aiheuttaman opiskelukyvyn aleneman. Haitalliset terveystottumukset ja päihderiippuvuudet heikentävät opiskelukykyä.

Hyvät sosioemotionaaliset taidot lisäävät opiskeluintoa ja suojaavat opiskelu-uupumukselta. Sosioemotionaaliset taidot ovat muuttuvia ja niitä voidaan kehittää läpi elämän. Sosioemotionaalisiin taitoihin lukeutuu esimerkiksi ennakkoluulottomuuteen liittyvä uteliaisuus, suvaitsevaisuus ja luovuus, tunteiden säätelyyn liittyvä stressinsietokyky, optimismi ja omien tunteiden hallinta ja yhteistoimintaan liittyvä empatia, luottamus ja yhteistyökyky.

Kognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan erilaisia tiedon käsittelyyn liittyviä toimintoja, kuten muistin eri osa-alueita, tarkkaavuutta, toiminnanohjausta sekä kielellistä ja visuaalista päättelyä. Oppiminen ja opiskelu vaativat monia erilaisia kognitiivisia taitoja, joiden harjaannuttaminen on mahdollista ja mikäli jollakin tietyllä osa-alueella on selkeitä vaikeuksia, voi muiden osa-alueiden avulla kompensoida niitä.

Ihmisten kognitiivisissa taidoissa on yksilöllistä vaihtelua, mutta myös erilaiset sairaudet, aivovammat tai ikä vaikuttavat kognitiivisiin taitoihin. Osalla ihmisistä on myös selkeitä oppimisvaikeuksia, jotka voivat vaikuttaa laaja-alaisesti tai rajatummin kaikkiin eri oppimisen osa-alueisiin.  Kognitiivisten taitojen voidaan ajatella muodostuvan monesta eri osa-alueesta, joiden yhteistoiminta muodostaa perustan sujuvalle oppimiskyvylle.

Kognitiivisten toimintojen vaikeudet jollakin osa-alueella (esimerkiksi luki- tai matematiikan vaikeudet) voivat aiheuttaa huomattavaa stressiä opinnoissa, etenkin tilanteissa, joissa kyseistä taitoa tarvitaan paljon. Tämä voi vaikuttaa opiskelijan hyvinvointiin ja tilanteeseen tulisi tarttua varhaisessa vaiheessa ja miettiä yhdessä tukikeinoja opiskeluun. Kognitiivisia taitoja ja oppimisvaikeuksia voidaan selvittää psykologisen tutkimuksen avulla. Omaa opiskelualaa valitessaan on syytä kiinnittää huomiota omiin vahvuuksiin ja mahdollisiin heikkouksiin kognitiivisissa taidoissa.

Katso myös Opiskelutaidot kohta Pohjaosaaminen. 

Suurin osa ihmisistä kaipaa hyvinvointinsa ylläpitämiseksi sosiaalisia suhteita. Sosiaalisten suhteiden tarve on yksilöllinen ja se vaihtelee eri elämänvaiheissa. Sosiaalinen verkosto voi muodostua monesta eri yhteisöstä, kuten perhe- ja ystäväpiiristä sekä työ-, opiskelu-, ja vapaa-ajan yhteisöistä. Uudessa elämäntilanteessa, kuten opintojen alussa, uusien sosiaalisten verkostojen muodostaminen voi viedä aikaa. Sosiaalisten suhteiden muodot ja yhteydenpitotavat ovat monimuotoistuneet digitalisaation myötä, ja on yksilöllistä, mikä sopii kellekin. Sosiaaliset suhteet voivat muodostua myös rasitteeksi aiheuttaen joillekin huomattavaa ahdistuneisuutta ja välttämiskäyttäytymistä, mikä puolestaan voi heikentää opiskelukykyä esimerkiksi ryhmätöihin osallistumisen haasteiden vuoksi. Sosiaalisissa suhteissa tapahtuvat äkilliset muutokset ja kriisit voivat tilapäisesti heikentää opiskelukykyä. Sosiaalisen verkoston saatavuus ja tuki auttaa tarvittaessa selviytymään elämässä vastaan tulevista kriiseistä. Myös konkreettinen apu esimerkiksi perheeltä tai opiskelukavereilta voi ylläpitää opiskelukykyä.  Sosiaalisia taitoja voi harjoitella. Turvallinen sosiaalinen suhde, jossa saa kannustusta ja tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on, helpottaa uusien taitojen kehittymistä.

Identiteetillä tarkoitetaan tunnetta minän eheydestä ja jatkuvuudesta menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä. Tunne rakentuu sitoutumisista esimerkiksi tavoitteisiin, suunnitelmiin ja arvoihin sekä osallisuudesta eri ryhmiin ja yhteisöihin. Tämä antaa suunnan ja merkityksen tunteen elämässä ja on siten äärimmäisen tärkeää psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Elämän toinen ja kolmas vuosikymmenes ovat identiteetin muodostumisen kriittisintä aikaa, nuoren itsenäistyessä ja joutuessa tekemään päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen. Sitoutumisten epäonnistuminen tai vältteleminen varsinkin opiskelujen suhteen lisää uupumisriskiä. Ympäristön olosuhteet vaikuttavat kuitenkin jatkuvasti kehitykseen, joten identiteetti pysyy muutoksessa.

Elämäntilanne ja kulloinkin ympärillä vallitsevat olosuhteet vaikuttavat opiskeluun. Asuminen, riittävä toimeentulo sekä liikkumismahdollisuudet, kuten julkisen liikenteen toimivuus ja esteettömyys luovat osaltaan mahdollisuuksia opiskelulle. Etäopintojen yleistymisen myötä myös digitaalisten välineiden ja toimivien yhteyksien saatavuuden merkitys on korostunut. Erilaiset elämäntilanteet ja -muutokset, kuten nuoren aikuisen itsenäistyminen, perhetilanne ja terveydentila voivat olla voimavara tai rasite opiskelulle. Yhteiskunnan tasolla poliittiset päätökset toimeentuloon (esimerkiksi opinto- ja asumistuki) ja opiskelijalle kuuluviin etuuksiin (esimerkiksi opiskeluruokailu) liittyen sekä työllistymisen ja tulevaisuuden näkymät vaikuttavat opiskelijan arkeen. Viimeisten vuosien aikana myös ympäristöön liittyvät tekijät kuten ilmastoahdistus ovat nousseet tärkeiksi teemoiksi opiskelijoiden keskuudessa.

Fyysinen opiskeluympäristö koostuu rakennetuista tiloista ja oppimisympäristöistä. Fyysisessä opiskeluympäristössä keskeistä ovat tilojen turvallisuus, terveellisyys sekä esteettömyys. Erilaiset teknologiset ratkaisut ovat luonteva osa fyysistä opiskeluympäristöä.

Teknologian avulla luodaan oppimisympäristöä kuten verkkokursseja ja etäopetusta. Digitaalisessa opiskeluympäristössä tärkeitä ovat tietotekniset välineiden, verkkoympäristöjen ja osaamisen tasa-arvo ja saavutettavuus. Digitaalinen opiskeluympäristö mahdollistaa opiskelun oppilaitoksen ulkopuolella ja siten muun muassa helpottaa opiskelun ja muun elämän yhteensovittamista.

Psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus opiskeluympäristössä kietoutuvat toisiinsa, sillä molemmat rakentuvat opiskeluyhteisön jäsenten välisistä vuorovaikutussuhteista sekä niiden laadusta. Tukevan ja turvallisen psykososiaalisen opiskeluympäristön mittari on opiskeluyhteisöjen ilmapiiri sekä tunneilmasto.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat kokemus hyväksytyksi ja kuulluksi tulemisesta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta sekä psyykkisesti turvallisesta tilasta.  Näitä edistävät muun muassa kokemus tulevansa henkilökohtaisesti huomioiduksi, minkä mahdollistaa esimerkiksi riittävän pienet ryhmäkoot sekä se, että opetushenkilöstö tunnistaa ja puhuttelee opiskelijaa nimeltä.  Tärkeää on myös kokemus opetushenkilöstön helposta lähestyttävyydestä, myönteisestä vuorovaikutuksesta ja neuvonnan sekä ohjauksen saamisesta silloin, kun sitä tarvitsee.

Psyykkisen turvallisuuden kokemusta luovat lisäksi tietoisuus käytännöistä ja toimintamalleista, joilla opiskeluyhteisöissä tuetaan opintoihin kiinnittymistä, opiskeluhaasteissa ja jaksamisessa sekä ehkäistään keskeyttämistä.

Psykososiaalisen opiskeluympäristön oleellisia tekijöitä ovat kokemus opiskeluyhteisöön ja ryhmiin kuulumisesta sekä osallisuudesta. Opiskelijajärjestöt ovat merkittävässä roolissa vertaissuhteiden ja -toiminnan vahvistamisessa. Hyvien vertaissuhteiden on havaittu edistävän hyvinvointia, opinnoissa koettua merkityksellisyyttä sekä opintojen jatkamista. Vertaisohjauksella ja -tutoroinnilla on rooli opintoihin ja sosiaaliseen elämään liittyvän vertaistuen tarjoamisessa sekä opiskelijan integroimisessa korkeakouluyhteisöön. Kokemus sosiaalisen tuen saamisesta ja luottamus opiskeluyhteisön jäseniin lisäävät myös sekä yksilöiden että yhteisön kriisinkestävyyttä.

Opiskeluyhteisössä vallitsevia arvoja, asenteita ja perinteitä voidaan kutsua kulttuurillisiksi olosuhteiksi. Ne vaikuttavat vahvasti kokemukseen siitä, onko opiskeluyhteisö aidosti tasa-arvoinen ja avoin kaikille, inklusiivinen ja monimuotoisuutta arvostava. Opiskelijajärjestöjen toiminnassa ja etenkin informaaleissa opiskelijatapahtumissa voi olla perinteisiin tai kulttuuriin liittyviä normiodotuksia, jotka ovat syrjiviä tai estävät kaikkien yhteisön jäsenten yhdenvertaisen osallistumisen.

Oppimisessa ja opetuksessa käytetään pedagogisia menetelmiä ja käytänteitä. Katso myös osio Opetus ja ohjaus.

Useimpiin tutkintoihin sisältyy työssä oppimista ja muun muassa sosiaali- ja terveysalojen sekä kasvatustieteiden tutkinto-ohjelmissa työharjoittelut muodostavat merkittävän osan opinnoista. Hyvät työolot vaikuttavat myönteisesti opiskelijan hyvinvointiin ja harjoittelukokemukseen.

Korkeakouluopiskelu on uuden oppimisen aikaa, jossa rakennetaan omakohtaista ymmärrystä ihmiskunnan yhteisestä ajantasaisesta tietopääomasta ja parhaimmillaan luodaan uutta tietoa koko ihmiskunnan käyttöön. Opeteltavat tieto- ja taitosisällöt ovat usein laajoja.  Tietojen ja taitojen opettelun ohella korkeakouluopiskelun aikana rakennetaan omaa identiteettiä ja ammatillista uraa. Korkeakouluopiskelijalle tämä näyttäytyy usein motivoivana, mutta haastavana. Jotta opiskelija pystyisi korkeakoulussa oppimaan uutta ja viemään opintojaan eteenpäin eli olemaan opiskelukykyinen, opiskelija tarvitsee pohjaosaamista, opiskelutaitoja ja kyvyn reflektoida itseään opiskelijana. Ja toisaalta tarvitaan korkeakoulu, joka opettaa ja ohjaa opiskelijaa pohjatietojen tunnistamisessa ja opiskelutaitojen oppimisessa. 

Opiskelutaidot ovat niitä tietoja ja taitoja, joilla opiskelija saa opintonsa etenemään sujuvasti hyvillä oppimistuloksilla. Vaikka korkeakouluopiskelu on erilaista eri aloilla, on tunnistettavissa joitain yleisiä opiskelutaitoja.

Uuden oppiminen rakentuu olemassa olevan tietopääoman päälle ja vahva pohjaosaaminen on yksi parhaita hyvän opiskelukyvyn ennustajia korkeakoulussa. Korkeakouluopiskeluun hakeutumisen yhteydessä testataan usein pohjaosaamista joko pääsykokeiden tai toisen asteen opintomenestyksen avulla. Toisinaan pohjaosaamisen puutteet tulevat esille opintojen alussa. Erityisen merkityksellisiä ovat lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen pohjaosaaminen sekä alan peruskäsitteiden hallinta. Puutteet näissä saattavat alkaa näkyä opintojen hidastumisena, stressinä ja motivaatio-ongelmina. Opiskelukyvyn kannalta onkin tärkeää, että korkeakoulut auttavat opiskelijaa tunnistamaan oman tieto- ja taitotasonsa ja tarjoavat mahdollisuuksia pohjaosaamisen puutteiden paikkaamiseen.

Katso myös Omat voimavarat kohta Kognitiiviset taidot. 

Opiskelumotivaatio voidaan nähdä voimana, joka saa opiskelijan liikkeelle ja opiskelemaan. Opiskelijoiden erilaiset syyt hakeutua korkeakouluun ja hakumotivaatio ennustavat opiskelijoiden opiskelukykyä. Etenkin epäselvä tai jäsentymätön hakumotivaatio voi altistaa opintojen keskeyttämiselle. Opintojen käynnistyttyä vahvin motivoiva ja opiskelukykyä määrittävä tekijä on opiskelijan oma luottamus opinnoista suoriutumiseen, ja kaiken opetuksen tulisi pyrkiä luomaan opiskelijoille uskoa omiin kykyihinsä. Myös vahva sisäinen kiinnostus opiskelualaan ja ymmärrykseen pyrkivä lähestymistapa oppimiseen tukevat opiskelukykyä. Toisaalta opintojen etenemisen kannalta keskeinen motiivi on myös jossain määrin suoritushakuinen orientaatio opiskeluun. Ilman sitä opiskelupotentiaali ei useinkaan realisoidu opintosuorituksiksi. Korkeakoulu voi tukea ja ylläpitää opiskelumotivaatiota muun muassa laadukkaalla opetuksella ja luomalla mahdollisuuksia vertaistuelle ja yhteisöllisyydelle. 

Opiskelu on paitsi älyllinen myös vahvasti tunteita herättävä prosessi. Vaikka oma ala olisi kuinka kiinnostava tahansa, sisältyy opiskeluun lähes aina myös tylsiä ja puuduttuvia osia. Opiskelukyvyn kannalta on tärkeää pystyä säätelemään omia oppimiseen liittyviä tunteita näissä tilanteissa, jotta apatia ei valtaa mieltä ja opiskelukyky heikkene.  Korkeakouluopinnot voivat helposti herättää sivutuotteenaan myös ahdistusta, jännitystä ja pelkoja. Jännittäminen etenkin suoritustilanteissa alentaa tutkitusti opiskelukykyä toisinaan merkittävästi ja sen kanssa toimeen tuleminen on tärkeä opiskelutaito. 

Korkeakouluopiskelu on luonteeltaan itsenäistä ja omaehtoista. Keskeisiä korkeakoulussa tarvittavia ja kehitettäviä opiskelutaitoja ovatkin erilaiset itsensä johtamisen taidot, kuten opintojen suunnittelun, aikatauluttamisen ja aikaansaamisen taidot. Opiskelijan on tärkeä oppia tarkkailemaan omaa oppimistaan sekä asettamaan tavoitteita ja säätelemään toimintaansa niiden mukaisesti. Laadukas opetus tarjoaa opiskelijalle esimerkiksi mallilukujärjestyksien, kurssiaikataulujen, pienten osatehtävien ja palautteen avulla mahdollisuuden luoda realistisia opintosuunnitelmia ja helpottaa niissä pysymistä. Tämä edesauttaa opiskelijoita johtamaan ja säätelemään itseään osittain hyvinkin itsenäisissä korkeakouluopinnoissa. Hyvät itsensä johtamisen ja itsesäätelyn taidot edistävät opiskelukykyä.

Toimivan opiskelutekniikan elementtejä ovat opiskelijan itselleen tekemät testit ja kokeet, hajautettu kertaus, omien kysymysten tekeminen oppimateriaalista ja omakohtaisten vastausten etsiminen niihin sekä keskustelu ja kirjoittaminen opiskeltavista asioista. Tärkeää on myös tunnistaa opetuksen ja arvioinnin vaatimuksia ja sopeuttaa strategisestikin omia opiskelutekniikoita tilanteeseen sopivaksi. Laadukas opetus saa opiskelijat tekemään omakohtaista, omia tietorakenteita laajentavaa oppimistyötä. 

Korkeakouluopinnoissa tarvitaan ja kehitetään viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Niillä tarkoitetaan tietoja, taitoja ja asenteita, jotka mahdollistavat tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen vuorovaikutuksen niin opiskelussa kuin työelämässä. Viestintä ja vuorovaikutus voivat tapahtua monella eri puhutulla ja kirjoitetulla kielellä, mutta myös sanaton viestintä on keskeistä. Hyvät vuorovaikutustaidot auttavat opiskelukavereiden löytämisessä, mikä edistää myös yhteisöllistä opiskelua, vaikeiden opiskeluun liittyvien tunteiden säätelyä, usein aikaansaamista sekä työelämäverkostojen rakentamista. Pienelle joukolle korkeakouluopiskelijoita opiskelu on itsenäinen matka, eivätkä he juuri kaipaa opiskeluseuraa opiskelukykynsä tukemiseksi. Suurinta osaa opiskelijoista yhdessä opiskelu kuitenkin tukee merkittävällä tavalla ja valmistaa työelämään. Siksi korkeakoulun yhteisöllistä opiskelua edistävät opetuskäytännöt ovat tärkeitä opiskelukyvyn ja työelämätaitojen rakentajia.

Korkeakouluopiskelijan kokemus omasta korkeakoulusta muodostuu hyvin pitkälle siitä, miten opetus ja ohjaus on järjestetty ja toteutettu sekä millaista kulttuuria opettajat ja opiskelijat yhdessä luovat. Nykykäsityksen mukaan hyvin opiskelukykyä tukeva korkeakoulupedagogiikka eli tavat, joilla opetusta ja ohjausta toteutetaan, on opiskelijalähtöinen. On tärkeää tukea vuorovaikutuksellisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä opiskelijan vaikuttamismahdollisuuksia. Näin mahdollistetaan opiskelijan lähtökohdat huomioiva opetus ja tuotetaan opiskelijalle merkityksellisyyden kokemusta, hyvinvointia sekä halua sitoutua ja panostaa opiskeluun. Opiskelijan motivoitumisen kannalta on tärkeää, että opiskelija kokee voivansa itse vaikuttaa opiskeluunsa. Laadukas opetus ja ohjaus vahvistavat opiskelijan pystyvyyden tunnetta ja huomioi opiskelijan yksilölliset lähtökohdat. 

Laadukkaassa opetuksessa opetuksen suunnittelu lähtee opiskelijan näkökulmasta: mitä opiskelijan tulisi osata ja millaiset opetusmenetelmät ja arviointitavat voisivat auttaa parhaiten tässä oppimisprosessissa. Voidaan puhua opetuksen linjakkuudesta, jolloin opetuksen tavoitteet, opetuksen sisällöt, opetusmenetelmät ja arviointimenetelmät ovat johdonmukaisia ja kannustavat syvälliseen tiedon prosessointiin. Onnistunut opetus ja ohjaus innostaa ja luo myös selkeän ja ymmärrettävän rakenteen oppimiselle. Opetuksen selkeys on yleisesti esiin tuleva asia, jota opiskelijat arvostavat. Opetusohjelmilla ja opetuksen johdolla on keskeinen rooli siinä, millainen kokonaisuus opetuksesta ja ohjauksesta muodostuu opiskelijan näkökulmasta.  Nykyisin opiskelu tapahtuu enenevässä määrin verkossa, jolloin tavat, joilla verkko-opetusta toteutetaan ovat yhä keskeisimpiä opiskelijan oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta.  

Opetus- ja ohjaustilanteissa opiskelija kokee ja vaikuttaa itse siihen, millaista on oppimiseen liittyvä vuorovaikutus, miten opiskelijan osallisuus toteutuu, millaisia tehtäviä ja suorituksia opiskeluun kuuluu ja miten arviointi ja palaute toteutuvat. Arvioinnin ja palautteen avulla opiskelija kehittää alakohtaista osaamista ja opiskelutaitoja, kuten itsensä johtamista ja tunnetaitoja. Pohja jatkuvalle oppimiselle luodaan opintojen aikana. Opintojen aikaisten arviointi- ja palautekäytäntöjen tulee myös auttaa kehittämään opiskelijan kykyä arvioida omaa ja toisten osaamista ja ymmärtää oman tieteenalansa kriteerejä.

Saavutettavalla opetuksella ja ohjauksella edistetään kaikkien hyvinvointia sekä tasa-arvoista ja yhdenvertaista kohtelua. Saavutettavassa opetuksessa ja ohjauksessa käytetään monipuolisia menetelmiä, materiaalit ovat saavutettavia, ja yksilöllisyys ja moninaisuus otetaan huomioon. Opiskelukyvyn kannalta opetukseen liittyvien tehtävien ja suoritusten tulisi olla sellaisia, että opiskelija kokee kykenevänsä selviytymään niistä ja olevansa kykenevä oppimaan alansa tiedot ja taidot jatkossakin. Kun tulee haasteita tai opiskelukyky alkaa vaarantua, tulisi olla tarjolla riittävästi omaa tarvetta vastaavaa ohjausta ja tukea. 

Opiskelijoiden ohjaustarpeisiin tulisi pyrkiä vastaamaan erilaisilla ohjauksen muodoilla, jolloin opiskelijoita voidaan tarvittaessa tukea yksilöllisin ratkaisuin ja kokonaisvaltaisesti elämäntilanne huomioiden. Ohjaus toteutuu monella eri tavalla eri vaiheissa opintoja; esimerkiksi HOPS-henkilökohtainen opintosuunnitelma ja uraohjaus tukevat omien opintojen kokonaisuuden suunnittelua, kun taas tutkielmien ja opinnäytteiden ohjaus pyrkii syventämään osaamista omalla alalla. Opiskelijalähtöisen ohjauksen tavoitteena on opiskelijan toimijuuden, itseohjautuvuuden ja aktiivisuuden vahvistaminen. Ohjauksella tuetaan opiskelijaa löytämään ja käyttämään voimavarojaan niin, että hänen itsenäisyytensä lisääntyy ja hänen toimintamahdollisuutensa laajenevat ja selkiytyvät. Korkeakouluilla on keskeinen rooli siinä, että opiskelija saa tietoa eri mahdollisuuksista ja tavoista saada ohjausta sekä ohjauksen roolista asiantuntijuuden ja työelämävalmiuksien kehittämisessä opintojen ohella. Tietoisuus ohjauksen muodoista ja mahdollisuuksista auttaa opiskelijaa hakeutumaan itse aktiivisesti tarvitsemansa ohjauksen pariin. 

Opetus ja ohjaus tukevat opiskelijan yhteisöön kuulumisen kokemusta ja opintoihin kiinnittymistä.  Opetus ja ohjaus luovat tilanteita, joissa opiskelijat ryhmäytyvät ja kiinnittyvät akateemiseen yhteisöön, perehtyvät tieteenalaansa ja akateemisiin käytänteisiin, työskentelevät yhdessä ja oppivat toimimaan monenlaisissa vertaisryhmissä. Taito opiskella yhdessä ja saada oppimiseen tukea muilta on keskeinen opiskelutaito, joka kehittyy muun muassa opiskelemalla erilaisissa ohjatuissa vertaisryhmissä. Opetuksen ja ohjauksen tuleekin luoda turvallisia ja tavoitteellisia vertaisryhmiä, joissa opiskelijat pääsevät reflektoimaan, jakamaan kokemuksiaan, tietojaan ja taitojaan sekä tukemaan toisiaan oppimisessa. Opetusohjelmien mahdollisuus vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskelukykyyn ja sitä kautta myös opintojen etenemiseen on suuri. Ohjelman tulisi luoda tilanteita, joissa opetuksen johto, opettajat, ohjaajat ja opiskelijat keskustelevat ja työskentelevät yhdessä ja luovat yhdessä hyvinvoivaa korkeakoulukulttuuria.

• Jonna Kekäläinen, opiskeluyhteisötyön koordinaattori, YTHS
• Tommi Väyrynen, mielenterveys- ja opiskeluyhteisötyön ylilääkäri, YTHS
• Elina Luoma, mielenterveyden edistämisestä vastaava psykologi, Eteläinen alue YTHS
• Priska Autioniemi, opiskeluyhteisön vastaava psykologi, YTHS
• Kristina Kunttu, Lääketieteen tohtori, terveyden edistämisen dosentti, senioritutkija, YTHS
• Mikko Inkinen, opintopsykologi, psykologiryhmän esihenkilö, Aalto-yliopisto
• Ninni Kuparinen, hyvinvoinnin asiantuntija, Suomen opiskelijakuntien liitto
• Petra Pieskä, sosiaalipolitiikan asiantuntija, Suomen ylioppilaskuntien liitto
• Katariina Salmela-Aro, akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
• Riikka Suohurme, opintopsykologi, Turun yliopisto
• Viivi Virtanen, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, Edututkimusyksikkö
• Hanna Ahola, opiskeluhyvinvoinnin asiantuntija, Jyväskylän yliopisto
• Heli Kiema-Junes, KT, Yliopisto-opettaja, Psykologian tutkimuskeskus, Oulun yliopisto
• Minna Savolainen, toiminnanjohtaja, Nyyti ry
• Johanna Kujala, Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Mieli ry

Opiskelutaidot

• Richardson et al. 2012 Psychological Correlates of University Students’ Academic Performance
• Kim & Seo 2015 The relationship between procrastination and academic performance: A meta-analysis
• Waldeyer et al 2022 A moderated mediation analysis of conscientiousness, time management strategies, effort regulation strategies, and university students’ performance
• Asikainen et al 2020 Learning profiles and their relation to study-related burnout and academic achievement among university students
• Haarala-Muhonen et al 2016 How do the different study profiles of first-year students predict their study success, study progress and the completion of degrees?
• Telle Hailikari 2010 Assessing university students’ prior knowledge
• Westrich et al. 2015 College Performance and Retention: A Meta-Analysis of the Predictive Validities of ACT® Scores, High School Grades, and SES
• Korhonen et al 2019 Understanding the Multidimensional Nature of Student Engagement During the First Year of Higher Education
• Honicke & Broadbent 2016 The influence of academic self-efficacy on academic performance: A systematic review
• Miller et al 2021 Achievement goal orientation: A predictor of student engagement in higher education
• Garn & Morin 2020 University students’ use of motivational regulation during one semester
• Pekrun et al 2002 Academic Emotions in Students’ Self-Regulated Learning and Achievement: A Program of Qualitative and Quantitative Research
• Roick & Ringeisen 2017 Self-efficacy, test anxiety, and academic success: A longitudinal validation
• Waldeyer et al 2022 A moderated mediation analysis of conscientiousness, time management strategies, effort regulation strategies, and university students’ performance
• Frazier 2019 Understanding stress as an impediment to academic performance
• Dunlosky et al. 2013 Improving Students’ Learning With Effective Learning Technique
• Entwistle 1998 Approaches to learning and forms of understanding
• Asikainen et al 2020 Learning profiles and their relation to study-related burnout and academic achievement among university students
• Brouwer et al 2022 The development of peer networks and academic performance in learning communities in higher education
• MacCann et al 2020 Emotional intelligence predicts academic performance: A meta-analysis

• Toom, A., & Pyhältö, K. (2020). Kestävää korkeakoulutusta ja opiskelijoiden oppimista rakentamassa: Tutkimukseen perustuva selvitys ajankohtaisesta korkeakoulupedagogiikan ja ohjauksen osaamisesta.
• Murphy, L., Eduljee, N. B., & Croteau, K. (2021). Teacher-centered versus student-centered teaching: Preferences and differences across academic majors. Journal of Effective Teaching in Higher Education, 4(1), 18–39.
• Postareff, L., Lahdenperä, J., Hailikari, T., & Parpala, A. (2024). The dimensions of approaches to teaching in higher education: a new analysis of teaching profiles. Higher Education, 88(1), 37-59.
• Biggs, J., Tang, C., & Kennedy, G. (2022). Teaching for quality learning at university 5e. McGraw-hill education (UK). 
• Hailikari, T., Virtanen, V., Vesalainen, M., & Postareff, L. (2022). Student perspectives on how different elements of constructive alignment support active learning. Active Learning in Higher Education, 23(3), 217-231.
• Boud, D. (2021). Assessment-as-learning for the development of students’ evaluative judgement. In Assessment as Learning (pp. 25-37). Routledge.
• Molloy, E., Boud, D., & Henderson, M. (2020). Developing a learning-centred framework for feedback literacy. Assessment & Evaluation in Higher Education, 45(4), 527-540.
• Nieminen, J. H., Asikainen, H., & Rämö, J. (2021). Promoting deep approach to learning and self-efficacy by changing the purpose of self-assessment: a comparison of summative and formative models. Studies in Higher Education, 46(7), 1296-1311.
• Grimes, S., Southgate, E., Scevak, J., & Buchanan, R. (2021). Learning impacts reported by students living with learning challenges/disability. Studies in Higher Education, 46(6), 1146-1158.
• Nieminen, J. H., & Pesonen, H. V. (2019). Taking universal design back to its roots: Perspectives on accessibility and identity in undergraduate mathematics. Education Sciences, 10(1), 12.
• Alonso-Tapia, J., Merino-Tejedor, E., & Huertas, J. A. (2023). Academic engagement: assessment, conditions, and effects—a study in higher education from the perspective of the person-situation interaction. European Journal of Psychology of Education, 38(2), 631-655.

Opiskeluympäristö

• Yhdenvertainen ja saavutettava opiskelukulttuuri (opiskelukyky.fi)
• Kettunen, Roosa; Väntti, Maiju (2012) Opiskelukyky Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialalla. Opinnäytetyö (theseus.fi)
• Ala-Nikkola, Riikka (2008) Masentuneen opiskelijan opiskelukyky ja opinto-ohjauksen tarve. Opinnäytetyö (trepo.tuni.fi)
• Jäppinen, Natalia (2020) Opettajaopiskelijoiden psykologisen pääoman suhde opiskelukykyyn. Opinnäytetyö (trepo.tuni.fi)
• Majoinen, Juha (2019) Toimintakulttuuri, resurssit ja pedagogia : oppilaan tukea edistävät ja vaikeuttavat tekijät fyysisessä, sosiaalis-pedagogisessa ja teknologisessa oppimisympäristössä. Väitöskirja (pdf, erepo.uef.fi)
• Hietainen-Peltola, Marke ja Korpilahti Ulla (2015) Terveellinen, turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitos. Opas ympäristön ja yhteisön monialaiseen tarkastamiseen.
• Stringer  Leigh, (2018) How the built environment can support Mental Health on Campus. Learning by design project (pubs.royle.com)
• National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine; Health and Medicine Division; Policy and Global Affairs; Board on Health Sciences Policy; Board on Higher Education and Workforce; Committee on Mental Health, Substance Use, and Wellbeing in STEMM Undergraduate and Graduate Education; Scherer LA, Leshner AI, editors. Mental Health, Substance Use, and Wellbeing in Higher Education: Supporting the Whole Student. Washington (DC): National Academies Press (US); 2021 Jan 13. 3, Environments to Support Wellbeing for All Students. Tutustu: Environments to Support Wellbeing for All Students – Mental Health, Substance Use, and Wellbeing in Higher Education – NCBI Bookshelf (nih.gov)
• Rusticus, S.A., Pashootan, T. & Mah, A. What are the key elements of a positive learning environment? Perspectives from students and faculty. Learning Environ Res 26, 161–175 (2023). Tutustu: What are the key elements of a positive learning environment? Perspectives from students and faculty | Learning Environments Research (springer.com)
• Anteroinen, Henna & Nikku, Annika (2022). Naisopiskelijoiden kiinnittyminen tekniikan alan opintoihin suomalaisissa yliopistoissa. Pro gradu tutkielma (erepo.uef.fi)
• Saarinen, K. (2020) Oppimisympäristö oppimisympäristössä. TAMK-konferenssi – TAMK Conference 2020. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja, Erillisjulkaisuja, s. 96–103 (pdf, theseus.fi).
• Lindfors, Eila (toim.) (2012) Kohti turvallisempaa oppilaitosta! Oppilaitosten turvallisuuden ja turvallisuuskasvatuksen tutkimus- ja kehittämishaasteita. (pdf, trepo.tuni.fi)
• Porevirta, Laura, Pätynen, Iida (2021). Yksilölliset ja yhteisölliset tekijät opintojen alkuvaiheen kiinnittymisessä. Pro gradu tutkielma (pdf, jyx.jyu.fi)
• Makkonen, Mari (2022). Vasuagentit varhaiskasvatuksessa: Varhaiskasvatuksen tutoropettajien kokemuksia. Pro gradu tutkielma (trepo.tuni.fi)
• Puttonen, Sami (2018). Kansainvälisten opiskelijoiden integroituminen korkeakouluyhteisöön. Pro gradu tutkielma (trepo.tuni.fi)
• Opiskeluterveydenhuollon opas. Helsinki 2006. 249 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, ISSN 1236-2050, 2006:12) ISBN 952-00-2026-8(nid.), ISBN 952-00-2027-6

Omat voimavarat

• Salmela-Aro, K. Upadyaya, K. Ronkainen I & Hietajärvi L (2022). Study burnout and engagement during COVID-19 among university students: The role of demands, resources and psychological needs. Journal of Happiness Studies.
• Guo, J., Tang, X., Marsh, H., Parker, P., Basarkod, G., Sanhdra, B., Ranta, M. & Salmela-Aro, K. (2022). The roles of social-emotional skills in students’ academic and life success: A multi-informant, multi-cohort Perspective. Journal of Personality and Social Psychology.
• Salmela-Aro, K., Upadyaya, K., Vinni-Laakso, J. & Hietajärvi, L. (2021). Adolescents’ longitudinal school engagement and burnout before and during COVID-19: The role of socio-emotional skills. Journal of Research on Adolescence, 31, 796-807.