Siirry sisältöön
Tarkista uutisestamme poikkeavat aukioloajat joulunaikaan, vuodenvaihteessa ja loppiaisena. Lue lisää

Tätä kaikkea et ehkä tiennyt aivojen toiminnasta ja oppimisesta

Musiikista apua oppimiseen

Musiikista voi olla apua oppimiseen, sillä se muokkaa fysiologiaamme ja siirtää meitä kohti levollisempia olotiloja.

”Musiikin kuuntelu juuri ennen kuin pitää keskittyä johonkin haastavaan oppimistehtävään tai tenttiin voi buustata onnistumista tilanteessa”, kertoi aivotutkija ja professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta YTHS-päivän Armoa aivoille -webinaarissa.

Sen sijaan musiikin kuuntelu samanaikaisesti tehtävän tekemisen kanssa jakaa ihmisiä: osalle se sopii, osalle ei. Huotilainen kehotti testaamaan, onko musiikin kuuntelusta tehtävien aikana itselle hyötyä vai haittaa.

Liikunta vaikuttaa opiskelumotivaatioon

Musiikin hyötyihin kuuluu sekin, että se motivoi meitä liikkumaan enemmän.

”Liikkumisella on tosi paljon vaikutusta jaksamiseen. Ihan sillä, kuinka paljon askelia tulee päivässä, on vaikutusta opiskelumotivaation säilymiseen”, Huotilainen sanoi.

Tanssia Huotilainen piti aivan erikoistapauksena – aivojen näkökulmista kyseessä saattaa olla jopa paras liikuntamuoto. Usein tanssiharjoittelun aloittaneilla paranevat niin muisti, tarkkaavuus, asennot, elämäntapa, reaktioajat kuin käden tarkkuuskin.

”Liikkuminen edistää keskittymiskykyä!” Huotilainen painotti.

Paikallaan istuminen ei ollut alkuperäinen tapa oppia

Alun perin ihmisaivot eivät ole rakentuneet paikallaan istumista varten. Metsästäjä–keräilijöiden aikakaudella ihminen oppi ennemminkin kehollisuuden ja fyysisyyden kautta tekemällä ja kokeilemalla.

”Tutkijat ajattelevat, että metsästäjä–keräilijöillä oli optimaalinen toimintaympäristö. Siellä voitiin hyvin, oltiin luovia ja innovatiivisia ja keksittiin uusia asioita. Toki täälläkin voidaan hyvin ja opitaan hyvin, mutta oppiminen on erilaista kuin se on alun perin ollut.”

Huotilaisen mukaan vanhanaikaisessa oppimisessa oli tärkeää myös se, että jokainen toi omat erityistaitonsa esiin. Nykyisin ehkä odotetaan jo liikaakin, että jokainen osaa vähän kaikkea omalta opintoalaltaan.

”Se ei kunnioita ihmisten erilaisuutta tai sitä, että ihmisillä on omia kiinnostuksen kohteita, joita mahdollisesti kannattaisi viedä syvemmälle.”

Arjen perusasioilla on keskeinen merkitys

Erilaiset taustatekijät arjessa vaikuttavat keskittymiseemme. Työskentelytilan akustiikkaan ja valaistukseen kannattaa kiinnittää huomiota – esimerkiksi tilassa kuuluva puhe vie huomiomme pois työstä. Samoin ravitsemustasomme säätelee jaksamistamme.

Unella on aivan keskeinen vaikutus keskittymiseen ja kykyyn painaa asioita mieleen.

”Aivot eivät suinkaan lepää öiseen aikaan. Aivojen tehtävät liittyvät unen aikana uusien asioiden käsittelyyn, prosessointiin ja niiden yhdistämiseen vanhaan tietoon. Voi jopa sanoa, että puolet oppimisesta tapahtuu yöllä”, Huotilainen kertoi.

Kuinka hallitset tietotulvaa ympärilläsi?

Nykyinen elämäntapamme on aivoille raskas. Informaatiota ja keskeytyksiä tulee kaiken aikaa eri kanavista. Koetamme tehdä useita tehtäviä samanaikaisesti, ja asioita jää kesken. Kaikki tämä vaikeuttaa kykyämme keskittyä sekä oppia ja muistaa uutta.

Huotilainen korosti, että tietotulvaa pitäisi pystyä suodattamaan jollakin tavalla, jotta tieto ei vain vyöry joka suunnasta päälle. On meidän omaa valintaamme, kuinka monia viestilähteitä seuraamme yhtäaikaisesti.

Tarvitsemme myös aikaa rauhalliseen ja palauttavaan tekemiseen, jolloin meitä ei koko ajan pommiteta uudella informaatiolla. Erityisesti illat on hyvä rauhoittaa.

”Meiltä koetetaan koko ajan varastaa tätä rauhoittumisen tilaa. Ajatelkaapa kaikkia niitä somealgoritmien kehittäjiä, jotka tälläkin hetkellä miettivät, miten sinut saisi tarttumaan puhelimen sovellukseen ja viettämään sen parissa vielä muutaman sekunnin pidempään.”

Jos opetamme aivomme jatkuvaan asiasta toiseen hyppimiseen, ne alkavat Huotilaisen mukaan suorastaan odottaa seuraavaa keskeytystä. Hyvä uutinen on, että aivojaan voi myös treenata pidempikestoiseen keskittymiseen.

”Tarvitsemme sellaista aivojen käyttöä, jossa keskittyminen onnistuu pidemmän aikaa. Jos sellainen tekeminen ei löydy työn tai opiskelun maailmasta, niin ehkä sinulla vierähtääkin harrastuksen parissa pari tuntia niin, ettet ole lainkaan katsonut kelloa tai kännykkää!”

Asiantuntijavastauksia opiskelijoiden kysymyksiin

Somekanavien algoritmit eivät tue kognitiivista ergonomiaamme vaan toimivat juuri päinvastoin. Ne murentavat ihmisen omaa päätöksentekoa askel askeleelta, kun ne koukuttavat ja houkuttelevat jäämään palvelun pariin aiottua pidemmäksi aikaa. Aivojamme harjoitetaan lyhyempään keskittymiseen. Algoritmit eivät ota mitään vastuuta unirytmistämme tai keskittymiskyvystämme.

Uuden asian opiskelussa useimmille sopiva yhtäjaksoinen aika on 15–25 minuuttia. Työskentelyjakson jälkeen kannattaa pitää selkeä tauko, esimerkiksi viisi minuuttia. Parin tunnin työskentelyn jälkeen kannattaa pitää pidempi tauko.

Jokaisen ihmisen tarkkaavaisuus on joka tapauksessa omanlaisensa. Jos yksilöllä on jokin tarkkaavuushäiriödiagnoosi, niin se on vain ikään kuin kattotermi. Tämän kattotermin alla jokaisella ihmisellä on omanlaisensa tarkkaavuus – hekin kaikki ovat keskenään erilaisia. Diagnoosin saaneilla on sama tavoite kuin kaikilla muillakin eli tutustua omaan tarkkaavuuden taitoonsa ja harjoittaa sitä. Toki heillä on siinä myös ammattilaisia auttamassa – apua kannattaakin kysellä matalalla kynnyksellä. Tarkkaavaisuusdiagnoosin kautta voi saada opiskeluun liittyen apua ja mukautuksia esimerkiksi opintopsykologien kautta.  

Opetuksessa on myös tärkeää huomioida opiskelijoiden erilaiset tarkkaavuustaidot ja myös niihin liittyvät muut ominaisuudet. Opettajan on hyvä käyttää kursseilla monenlaisia tehtäviä, jotta opiskelijoiden erilaiset vahvuudet pääsevät esille. 

Kuormitustila vaikuttaa melkein kaikkeen. Ilman muuta se vaikuttaa nukkumiseen, ja huono nukkuminen taas vaikuttaa tosi moniin asioihin ja ihan sairastumisriskiinkin. Jos ajamme itsemme tilaan, että meillä on koko ajan hoidettavanamme sata juttua, niin pidämme itseämme jatkuvassa hälytystilassa. Kehoamme tai mieltämme ei ole suunniteltu siihen, vaan tarvitsemme myös palautumisaikaa. Palautuminen ei ole pelkästään aivoille vaan koko keholle.

Osa ihmisistä sairastuu työuupumukseen. He eivät jaksa enää säädellä stressiä. Elimistö sanoo, että nyt tuli stoppi tälle touhulle ja että oikeasti tarvitaan palautumista. Palautumisaikaa tarvitaan paljon. Jos opiskelu on ollut hirvittävän kuormittavaa useiden kuukausien ajan, siitä toipumiseen menee useita viikkoja. Toipuminen lähtee liikkeelle siitä, kun lähtee muokkaamaan tekemisen tapaa eli karsimaan keskeytyksiä ja syventämään keskittymistä.

Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta työn ja tekemisen priorisoinnista on tullut osa työelämätaitoja ja sitä tarvitaan myös opinnoissa. Priorisoinnissa on hyvä miettiä, mikä tässä on se kaikkein tärkein ja mihin käytän ajan, jos en ehdikään tehdä kaikkea. Kaikkein tärkein on se työn kohde: ketä varten työtä tehdään – sen henkilön paras on se, jonka pitäisi olla meitä koko ajan ohjaamassa.

Aivojen näköinen hahmo, joka treenaa punteilla.