Hermolääkärin vastaanotto, mentaalihygieninen työ, pitkäkestoinen psykoterapia, ennaltaehkäisevä mielenterveystyö, vertaisryhmät, digitaaliset palvelut. 50 vuoden aikana opiskelijoiden mielenterveystyö ja painotukset ovat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä muuttuneet, mutta tavoite on pysynyt samana; opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn tukeminen.
Opiskelijoiden mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyttä ryhdyttiin kartoittamaan 1960–luvulla ja tutkimuksen ensimmäiset tulokset saatiin 1967. Tulos oli tuon ajan yleiseen käsitykseen nähden shokeeraava: 23 prosentilla ensimmäisen vuoden opiskelijoista todettiin olevan mielenterveyden häiriöitä.
—Virallisesti YTHS:n mielenterveyslinja käynnistettiin vuonna 1969, kun säätiön valtuuskunta päätti, että opiskelijoiden mielenterveydellinen neuvontapalvelu on aloitettava kaikilla paikkakunnilla viimeistään 1.9.1969, kertoo järjestyksessään kuudes YTHS:n mielenterveystyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen.
1970-luvulla neuvontapsykologit tulivat osaksi mielenterveystyön ammattilaisten joukkoa. Työtä tehtiin yhdessä opiskelijajärjestöjen ja yliopistojen kanssa tavoitteena vähentää ”mielenterveydellisesti rasittavia tekijöitä”. Yhteisöllinen mielenterveystyö ei vielä tuolloin ollut kaikkialla arvostettua, mutta ehkäisevän työn merkityksestä palveluiden kysynnän ja tarjonnan tasapainottamisessa keskusteltiin. Siitä huolimatta pitkäkestoinen psykoterapiatyö vahvistui 1980-luvulla. Pitkät terapiat aiheuttivat sen, että YTHS:llä mielenterveyspalveluja saaneiden osuus laski ja oli 1980-luvun puolivälissä vain hieman yli 3 prosenttia opiskelijoista. 1990-luvun lama pakotti toiminnan uudelleenarviointiin ja pitkät psykoterapiat YTHS:llä vähenivät. YTHS:n mielenterveystyössä painopiste siirtyi varhaiseen puuttumiseen ja lyhyempiin hoitojaksoihin.
— Opiskeluaikaan on aina liittynyt monia muutoksia ja suoriutumiseen liittyviä paineita, jotka kasautuessaan saattavat näkyvä mielen oireiluna. Tämä ei vuosien saatossa ole muuttunut. Melko samanlaisia ovat vuosikymmenten saatossa olleet myös hoitoon hakeutumisen syyt. Mielenterveystyön alkutaipaleella tavallisimpia syitä olivat opiskeluvaikeudet, masentuneisuus, ahdistuneisuus, kontaktivaikeudet, pelot ja jännittyneisyys sosiaalisissa tilanteissa. Tänä päivänä diagnooseissa korostuvat erilaiset masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt, Väyrynen sanoo.
Kysyntä kasvaa, palveluja digitalisoidaan
1970-luvulta lähtien opiskelijoiden mielenterveyspalvelujen kysyntä on ollut suurempaa kuin niiden tarjonta. Erityisen runsasta kysynnän kasvu on ollut koko 2000-luvun ajan.
— Vuosien 2016—2018 aikana mielenterveyssyistä johtuvat käynnit ovat lisääntyneet. Viime vuonna 13 % YTHS:n palveluihin oikeutetuista asioi meillä mielenterveyteen liittyvän syyn vuoksi. Palveluita käyttävistä opiskelijoita yli viidennes, tänä vuonna lähes 25 %, tulee vastaanotolle psyykkisen oireilun vuoksi, Väyrynen sanoo.
Internetin mahdollisuuksiin mielenterveysongelmien hoidossa ei vielä 1990-luvulla uskottu. Kysynnän kasvu ja asiakaskunnan tarpeet ovat kuitenkin lisänneet tarvetta löytää uusia ratkaisuja palvelujen tuottamiseen. Samaan aikaan digitaaliset ratkaisut ovat kehittyneet harppauksin. 2010-luvulla YTHS on ollut mukana monenlaisten digitaalisten palvelujen kehittämistyössä. Nyt käytössä on mm. videovastaanottoja, verkkoterapioita ja mielenterveyden omahoitoon tarkoitettuja verkkokursseja täydennettyinä terveydenhoitajan virtuaalitapaamisilla.
— YTHS:n mielenterveyspalvelujen järjestämisessä on tavoitteena nopea hoitoon pääsy ja tiivis alkuvaiheen tuki. Näin mahdollisimman moni opiskelija saa avun lievien ja keskivaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Digitaalisten palvelujen rooli tulee jatkossa kasvamaan, sillä ne madaltavat hoitoon hakeutumisen kynnystä ja nopeuttavat avun saantia, Väyrynen linjaa.
Lisätietoja:
Mielenterveystyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen, p. 046 876 9743
Lähteenä on käytetty tekeillä olevaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön historiateosta, jonka kirjoittajina ovat LT, dos. Kristina Kunttu ja VTL FM Tapani Kunttu.